Enpä olisi ikinä uskonut kuinka täydellisesti pieni pentu voi ihmisestä viedä mehut. Tarkoitus oli tehdä tiuhaan päivityksiä pennun alkuvaiheista, mutta tuntuu, ettei aikaa ja voimia riitä mihinkään kaiken ulkoilun, siivoamisen, leikkimisen yms. jälkeen. Pentu on nyt 12 viikkoinen. Näihin viiteen viikkoon mahtuu paljon naurua ja myös pelon hetkiä, sillä toissaviikolla meidän pienelle tuli todella raju vatsatauti. Poika ripuloi ja oksensi sellaista tahtia, että ihan muutamassa tunnissa pentu oli niin heikkona, että vain makasi paikallaan ja tärisi. Onneksi parin soittokierroksen jälkeen saatiin akuuttiaika eläinlääkärille ja pentu sai pahoinvointilääkettä ja nesteitä. Pian pentu oli taas entisellään ja täysi vauhti päällä. Kiitos Vaasan kaupungin pieneläinklinikalle!
Pennun paino on viidessä viikossa noussut kilosta 1,8 kiloon ja kasvoissa on alkanut turkki vaihtaa väriä hopeanharmaaseen. Viikolla poika sai ensimmäiset rokotukset (meni hienosti – kaveri ei edes huomannut koko juttua) ja eilen käytiin ensimmäisillä pentutreffeillä. Ensi alkuun meidän poika jostain syystä piti 12 viikkoista mäyrispentua hurjan pelottavana ja olisi vaan tullut syliin turvaan, mutta pienen alkuhämmennyksen jälkeen leikki lähti iloisesti käyntiin. Reilun puolen tunnin riehaamisen jälkeen kaveri sitten sammahtikin niin totaalisesti, että nukkui muutaman tunnin putkeen. Muuten tuota poikaa onkin todella vaikea saada väsytettyä kun sillä tuntuu virtaa riittävän paljon kauemmin kuin minulla.
